Musiikin kuuntelu on aina ollut mulle tärkeää ja parasta se että omiin elämäntilanteisiin löytyy eri biiseistä niitä oikeita sanoja ja sanomia. Itse en ole mikään taitava soittaja tai laulaja, vaan musiikin suhteen enemmän vastaanottavalla puolella. Musiikki ja muusikot varsinkin livenä saavat mut välillä täysin hypnoottiseen tilaan. Muistan 13-vuotiaana olleeni Boycotin keikalla Limingan nuorisoseuralla ja koko keikan tuijottelin vain kitaristin käsiä ja ihmettelin kuinka hienosti voi kitaraa soittaa.

Nyt sairastumisen myötä mulla on pitkä liuta tsemppibiisejä ja voimabiisejä, mutta jotkut kappaleet, joita luultavasti olisi kuunnellut aivan eri korvin kuin ennen sairastumista, ovat tuoneet kuolemasta kertovia kappaleita soittolistalle.

Sä jätit viestin vastaajaan, en sulle suostu vastaamaan, me joku päivä tavataan, muttei vielä. Kuin varjo kuljet vierellä, sä oot jo käynytkin lähellä, me joku päivä tavataan, muttei vielä.
Ei, otetaan huominen sisään, puhalletaan ulos eilinen niinkuin se ei ois mitään.
- Aste (Feat. Mira Luoti), Vastaaja

Elämä liittyy kuolemaan, laulaa Reino Nordin kappaleessaan Kyynelten virta.

Vaikka nyt noista edellä nostamistani kappaleiden sanoituksista voisi säikähtää että olen jotenkin synkkänä, ei siitä ole ollenkaan kyse. Enemmänkin on kyse siitä että hyväksyn sen että voi olla, etten elä satavuotiaaksi, joten on parempi elää nyt. Eli mun aika on nyt, kuten tämän kirjoituksen otsikoin. (Tuokin viisaus on muuten lainattu tuosta Asteen Vastaja-kappaleesta.) Kuten aiemmin ole kirjoittanut, on leikkauksessa kasvain saatu pois ja nyt käynnissä olevat hoidot tähtäävät paranemiseen. Suomessa rintasyöpään sairastuneiden elossaoloprosentti 5 vuoden kohdalla on 91. Mulla käynnissä olevilla sytostaateilla varmistetaan että tapetaan mahdollisesti liikkeelle lähteneet syöpäsolut. Sytostaattien jälkeen mulle tulevalla sädehoidolla vähennetään rinnan alueella paikallisen uusimisen riskiä ja sen jälkeen hormonaalisella liitännäislääkehoidolla pienennetään sitä riskiä, että syöpä leviäisi muualle elimistöön. Voi siis ajatella että kaikki hoidot yhdessä pienentävät uusimisen riskin mahdollisimman pieneksi.

Jos muuten kiinnostaa mitä sieltä mun sairastumisen alussa luodulta (ja jatkuvasti muuttuvalta) Tsemppibiisit-soittolistalta löytyy niin tässä joitakin: Sanni: Kelpaat kelle vaan, Elastinen: Supervoimii, Ilkka Alanko: Taistelun arvoinen, Juha Tapio: Kuka näkee sut, Haloo Helsinki: Rakasta mua nyt, Sunrise Avenue: Nothing is over, Aleksanteri Hakaniemi: Pelkääks vai rakastaks, Reino Nordin: Antaudun, Stig: Korjaan sut, Vilma Alina: Uhanalasii, Jannika B: Seuraavaan elämään. Viimeisimpinä lisäyksinä noiden jo tekstin alussa mainittujen kappaleiden lisäksi Redraman Oothan siinä ja Elastisen Loppuun Asti.

Ja hei, aiemmin kirjoitin että kävin Aleksanteri Hakaniemen keikalla. Teki livenä sen verran kovan vaikutuksen että oon ryhtynyt kattelemaan että minne pääsis uudelleen Aleksanterin keikalle...

Tänään on ollut mahtava päivä! Sain ihanan vieraan Hailuodosta, päivä alkoi hänen kanssaan aamiaisella Asemapäällikön aamiaisella ja päättyi illalliselle Lahden Konnichiwassa.

Asemapäällikön aamiaisella (Lahdessa rautatieaseman vieressä oleva kahvila) saa seitsemällä eurolla syödä mahan täyteen. Puuroa, myslejä, soppaa, jugurttia, leipiä, leiväpäällisiä... mieletön aamiainen läheltä tulleista raaka-aineista. Näyttää tulevan perinne siitä, että kun saan Lahteen jonkun vieraan, vien hänet tänne aamiaiselle.

En tiedä milloin Konnichiwa on avattu lahteen mutta aivan mielettömät sushit. En ole superasiantuntija, mutta sen verran olen sushia syönyt, että pystyin toteamaan kahdeksasta palasta seitsemän herkullisiksi ja yhden ok-tasoiseksi. Iltaisin sushibuffet (oli kyllä muutakin ruokaa ja jälkkäriä tarjolla) 16,90 euroa, lounasaikaan 12 euroa. Menen uudelleenkin!

Tuostakin voinee päätellä että voin hyvin, pahoinvointi ei vaivaa, ruoka maistuu ja suun limakalvot ovat kunnossa - uskalsin syödä wasabiakin.

Jotain muuta kyllä tapahtui tänään. Joko se palaveri työkavereiden kanssa oli hiukan stressaava tai sytostaateilla on osuutensa tässä, mutta tukka lähtee päästä.

Hiusten lähtö senkun kiihtyi iltaa kohti, joten onneksi enää kaksi yötä peruukin sovitukseen!