Hiusten tippuminen senkun kiihtyi ja koska peruukin sovitus oli sovittu keskiviikolle, laitoin maanantaina kampaajalle viestin että voidaanko samalla ajella tukka kokonaan pois, koska hiuksia tipahtelee ympäriinsä.

Tänään pääsin sitten odotettuun peruukin sovitukseen. Aloitettiin ajamalla tukka pois. 10-vuotias tyttäreni oli mukana ja kysyi että itkettääkö - ei kyllä itkettänyt yhtään, pari päivää hiuksia ympäriinsä tiputeltuani odotin jo innolla että pääsen kokonaan hiuksista eroon. Joten tässä siis uusi tukkani!

Poikani mielestä tukka on outo. Kysyin että hyvästi outo vai pahasti outo. Se on kuulemma hassun outo. Tuntuu kyllä ihan omalta. Mulla on aikuisiälläkin ollut sellainen ihan lyhyt tukka, joten ero ei ole niin valtava kuin jollakulla, jolla on aina ollut pitkä tukka. Ja oli mulla teininäkin lyhyt tukka. Mulla oli poikakaveri, jolla oli pitkä tukka ja mulla ihan lyhyt. Pojan mummo luuli mua pojaksi...

Mutta tokihan sitä peruukkiakin sovitettiin. Tarkalleen ottaen sovitettiin neljää erilaista peruukkia. Olin etukäteen ajatellut, että varmaankin peruukki on lyhyt, mahdollisimman samanlainen kuin mun tukka nyt on ollut. Olin kyllä päättänyt myös, että jotain polkkatukkamittaistakin tukkaa kokeilen. Lyhyt peruukki, jota sovitin, istui kyllä päähän mutta näytti omituiselta, vähän pidempi näytti mun päässä ihan peruukilta (siis tiedätkö, siltä että näkee jo kaukaa että tuo on peruukki). Niinpä siis oikeaksi peruukiksi valikoitui polkkamittainen, hiukan edestä pituutta rikottu ja melko vaaleasävyinen peruukki. Mulla on ollut nyt tumma tukka, joten se vaikutti ensin oudolta mutta ehkä tuohon tottuu. Tässä siis mun peruukkitukka.

 

Tämä on ollut hauska päivä, vaikka ei kai sairauden hoitamisen kuuluisi olla hauskaa. Mutta niin se vaan nyt on. Muutenkin mietin tässä tänään että innolla tässä odottelee kaikkea tulevaa, labrakäyntejä, seuraavia sytostaatteja, sitä seuraavia sytostaatteja - nimenomaan innolla. Kuinka omituista. Jotenkin vaan niin vahvasti on ajatus siellä että kun tämä kaikki keväällä on ohi ja pääsee vähitellen toipumaan kohti normaalia elämää. Kai se muutenkin on helpompi itselleenkin kun menee hyvällä mielellä kaikkiin juttuihin niin kestää paremmin. Vaikka en mä koko ajan hyvällä tuulella ole. Koska arki. Lapsille pitää edelleen motkottaa että ruoka pitää syödä ja vaatteet pukea päälle ja hampaat pestä ja ei saa koko ajan olla kännykällä. Meillä on lapset tämän viikon syyslomalla niin töitä en tänään ole tehnyt ollenkaan, mutta huomenna lähden tekemään ihan oikean työpäivän Tampereelle. Aamulla pitää sitten päättää että lähteekö töihin uudella tukalla vai peruukilla. 

Niin omalta tämä kalju (tai onhan siinä vielä vähän sänkeä kun ihan kaikki ei vielä ole pois lähtenyt) tuntuu, että tämä on se mun uusi tukka, ja peruukki on peruukki. Nyt kun tuo peruukki on sen verran pidempi kuin oma tukka oli, kaikki ketkä minut tuntee, tietää ja näkee että se on peruukki, niin milloin pitäis laittaa peruukki päähän ja milloin mennä kaljuna? Tätä ryhdyin tänään miettimään. Kalju tuntuu hyvältä, mutta päätä palelee, ulkona voi onneksi olla pipo päässä mutta jos menee jonnekin asialliseen tilaisuuteen tai töihin, ei siellä ihan mikä tahansa pipo päässä voi koko aikaa olla. Ehkä silloin pitää laittaa peruukki. Mun peruukilla on kylppärissä oma teline ja ostin sille omaa shampoota ja hoitoainettakin. Kai se tänne meille kotiutuu.

Tänään on edessä ultimaattinen testi kun menen vetämään mun judojunnuille treenit. Sieltä tulee varmaan sensuroimaton palaute uudesta lookista - ehkä sitten illalla olen viisaampi.

En ole koskaan ollut mikään meikkausmestari mutta nyt oli aika mennä kauppaan ostamaan rajauskynää silmille. Ripsetkin kun kohta tippuvat pois, täytyy jollain saada kehystystä silmille. Niin pihalla olen ollut, etten tiennyt että silmien rajaukseen saa tussin tyyppisiä kyniä, ja sellaisella muuten tällainen rähmäkäpäläkin saa ihan asialliset rajaukset aikaiseksi. Onneksi on vähän aikaa harjoitellakin, kun ripset ei sentään vielä ole tippuneet. Nyt ei tarvii laittaa tukkaa niin voi käyttää enemmän aikaa meikkaamiseen.