Ihmismieli on kummallinen. Jos jotain ei pysty tekemään nyt, niin voi että kuinka paljon sitä asiaa haluaisi tehdä. Vaikkapa avantouinti. Oon käynyt satunnaisesti avannossa, mutta säännöllisesti viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Mutta juuri tänä talvena olisi tietenkin ollut se talvi kun olisi tehnyt mieli jatkaa uintia syksyllä pitkään (mun uintikausi päättyi elokuun lopulla leikkaukseen) ja sitten siirtyä avantouintiin. Käänteispsykologia on omalla kohdalla hiukan tässä auttanut, kun sytostaatit alkoi, suunnittelin että mihin kaikkeen en voi osallistua - lähinnä en mihinkään missä on paljon ihmisiä. Tästä huolimatta olen kuitenkin käynyt ensimmäisten sytostaattien jälkeen uimahallissa, liikuntahallissa katsomassa tyttären cheerleading-esitystä, laivalla, Tallinnassa, töissä, ravintolassa ja vaikka missä muuallakin. Riski saada joku tauti toki kasvaa joka sytostaattien myötä kun ponnistaa vähän huonommasta asemasta joka kerta, ja varovaisuutta tarvinnee lisätä, kun vielä flunssa- ja influenssakausi tästä lähtee kunnolla käyntiin. Tavallaan tuntuu että olen voinut elää lähes normaalia elämää, vaikka juuri olenkin viisi päivää viettänyt lähes neljän seinän sisällä.

Tämä neulasta-injektio auttaa toipumaan sytostaattien aiheuttamasta valkosolujen laskusta (ja sitä kautta vastustuskyvyn heikentymisestä) buustaamalla niiden määrän lisääntymistä. Tämä pistetään aina seuraavan päivän iltana sytostaattien jälkeen.

Oireet nyt toisten sytostaattien jälkeen on olleet suurinpiirtein samat kuin ensimmäisellä kerralla, mutta nopeammin ja pikakelauksella. Ummetus-Ripuli-Vatsakrampit-Närästys. Väsymys-Kolotus-Lämpöily. Makuaistin muutos-Limakalvojen kuoriutuminen. Päänsärky. Ensimmäisten sytostaattien jälkeen ollut unettomuus ei ole vaivannut kuin sytostaatteja edeltävänä yönä, muuten olen nukkunut kohtuullisesti. Uutena oireena on tullut jalkojen puutuminen, varpaat on tunnottomat. Paljon oireita kuuteen päivään, mutta mikään oireista ei ole ollut kovin paha, kaikki ihan siedettäviä. Keskiviikko ja torstai menivät lähes sängynpohjalla ja sohvalla lepäillen, mutta muuten oon jaksanut touhuilla kaikenlaista. Tässäkin taisi olla helpottavana tekijänä se että odotin kaikkein pahinta, eli sitä että asun kylpyhuoneessa ja oksennan koko ajan, ja kun niin ei käynytkään, ei tämä niin pahalta tunnu. Vielä kerta tätä samaa sytostaattia ja sen jälkeen vaihtuu. Saan ekan annoksen toista sytostaattia (kolmen lääkkeen yhdistelmä) juuri viikko ennen jouluaattoa. Onneksi meidän jouluruuat on tulleet pitopalvelusta jo monta vuotta, ja perheen paras kinkunpaistaja en ole minä. Tuon setin sivuoireet on jo hiukan ryhtyneet kiinnostamaan, vaikka yritänkin edelleen malttaa olla ottamatta selvää. Ennen noiden saamista mulla on lääkärille käynti ja silloin kuulen myös noista sivuvaikutuksista. 

Ensin kieleen tulee tosi vahva valkoinen kate, jonka jälkeen se kuoriutuu pois. Tämän päivän tilanne kuvassa. Pari päivää vielä niin kieli on kokonaan kauniin ruusunpunainen. Ja sen kyllä tuntee, vedenjuontikin kirvelee välillä. Jo ensimmäisten sytostaattien aikana ruokajuomaksi vaihtui maito ja piimä. Voi vain kuvitella miltä ruokatorvessa, vatsalaukussa ja suolistossa näyttää.

Ensi viikolla olisi tarkoitus palata taas töiden pariin ja yrittää elää normaalia elämää. Jos olo vaan antaa myöten, otan itseäni niskasta kiinni ja käyn kävelylenkillä joka päivä - ulkoilmaa olen kaivannut vaikka vähän olenkin joka päivä ulkoillut. Kun tällä viikolla olen manannut, että menisin kunnon lenkille jos jaksaisin, niin ensi viikolla on varmaan pakko lunastaa sanansa. Kun mä kerran voin.