Tänään oli sytostaateille meno. Viime viikolla otetut labrat siis vielä siinä kunnossa että lupa sytostaateille tuli. Hemoglobiini on kyllä tasaisessa laskussa 137-128-117. Ensimmäinen on otettu ennen sytostaatteja, toinen ennen toisia ja kolmas nyt viime torstaina ennen kolmansia sytostaatteja. Kun saa noita sytostaatteja (ja muita lääkkeitä siinä rinnalla) ei voi ihan tuosta vaan aloittaa itse vaikkapa rautalääkitystä. Kysäisin hoitajalta että voisiko vaikka Floradixiä aloittaa kunnes itsekin muistin että menen perjantaina labraan ensi viikon maanantain lääkärikäyntiä varten, niin voin tässä vielä viikon odotella ja kysäistä asiaa itse lääkäriltä, Ennen lääkärikäyntiä on laajemmat labrat, ihan tarkkaan en tiedä mitä kaikkea siellä oli mutta ainakin rauta-arvoja tutkitaan laajemminkin, ainakin ferritiini. Tuo ensi maanantain lääkärikäynti tulee nyt sytostaattien puolivälissä. Doketakselit on nyt tiputeltu ja seuraavaksi tulee sitten CEF-hoito. CEF on yhdistelmä syklofosfamidia, epirubisiinia ja 5-fluorouraliisia. Edelleen olen onnistunut pitämään itseni poissa tutkimasta enempää tietoja tuosta tulevasta CEF-hoidosta mutta kun tällä viikolla ei ole muuta kuin aikaa, saattaa olla että käyn vähän lueskelemassa ennen ensi maanantain lääkäriaikaa.

Maisemat tänään sairaalaan lähtiessä olivat kauniit. Yöllä oli ilmeisesti tiputellut taivaasta sen verran hiutaleita että maakin on valkoinen.

Kuuntelin sitten autossa valkoisesta maasta intoutuneena Haloo Helsingin biisiä Joulun kanssas jaan kun siinä lauletaan: 
Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa...

Laulussa lauletaan myös läheisen menettämisestä ja kynttilän sytyttämisestä, hautausmaasta ja kaiken maallisen häviämisestä. Tuo laulu sai jotain sisälläni romahtamaan ja siinä sitten ajelin kohti sairaalaa ja itkin. Mietin pari viikkoa sitten kuollutta judo-opettajaa ja valmentajaa Harry Halttua, joka vaikutti Suomen menestyneimpänä judovalmentajana niin monen ihmisen elämään, minunkin, vaikkei ole minua valmentanutkaan, mutta pitkät pätkät on judoajatuksia vaihdettu. Sitten mietin kaikkia muita judokavereitani, osa heistäkin jo iäkkäitä, mietin sitä miten kestän kun heistä jonkun menetän. Ja sitten mietin että ehkä en sitä näekään, jos vaikka kuolen ensin itse. 
Edelleenkin siis tilanne ja ennuste on kohdallani hyvä, syöpä on leikattu pois, näillä hoidoilla varmistetaan että mahdolliset karanneet syöpäsolut saadaan tapettua ja hoito tähtää paranemiseen.
Kuitenkin sytostaattihoitoon meno kai jollakin tavalla jännitti kun tuolla tavalla romahdin.

Noin kiltin näköiset pussukat oli tänäänkin tarjolla. Yhdessä varsinainen lääkeaine, kahdessa keittosuolaa.
Tänään oli oma hoitajani paikalla, joka antoi sytostaatit ensimmäisellä kerralla. Hänellä oli aikaa kysellä edellisten sytostaattien jälkeisistä oireista, vaikka olikin Noonasta oireeni lukenut, ja itsekin aktivoiduin hiukan hänelle juttelemaan kun hänellä oli aikaa ja tahtoa istahtaa kuuntelemaan. 
Kaksi käden suonista on nyt poissa pelistä, kun edellisten sytostaattien jälkeen kahteen kämmenen suoneen tuli mustelma tai "palovamma" niinkuin hoitaja sitä tänään kutsui. Niitä suonia ei voi nyt käyttää - jälki näkyy niissä edelleenkin. Onneksi on suonia vielä jäljellä, mutta hoitaja varoitteli että saatetaan joutua siirtymään kyynärvartta ylöspäin jossain vaiheessa.

Itse tiputus sujui tällä kertaa hyvin, aikaa ei mennyt kuin vajaa kolme tuntia ja päästiin tiputtelemaan myös maksiminopeudella eikä tullut minkäänlaisia oireita.

Sairaalan vieressä on lampi nimeltä Likolampi, sekin on jo jäässä, ja Lahteen on torille saatu tekojäärata. Nyt pitäis ehtiä joku päivä luistelemaan lasten kanssa (sinne tekojääradalle kuitenkin, ei vielä järven jäälle).

Tämä viikko on nyt tarkoitus huilailla ja ensi viikolla sitten palata taas töiden pariin. Ja se romahdus, sekin meni ohi, kertominen auttaa. Siis kertominen siitä että romahti. Kerroin yhdelle siskoistani, veljeni vaimolle ja miehelleni. Ja koska se helpotti, ajattelin että uskallan kertoa sen myös täällä blogissa. Että ihan pelkkää iloa ja auringonpaistetta ei koko päivä ollut, mutta positiivinen mieli on nyt palannut. Mukavaa viikkoa kaikille!