Huomaa että joulukuu on alkanut. Vauhti kiihtyy niin töissä, kotona kuin harrastuksissakin. Kollegalla on tapana sanoa että vaikuttaa siltä, että maailman pitää olla valmis aina juhannuksena ja jouluna ja siltä taas rupeaa tuntumaan. Mulla on neljä päivää töitä ennen seuraavia sytostaatteja ensi viikon tiistaina ja siihen mennessä pitäisi tämän vuoden työt saada tehtyä. Saattaa olla että osa töistä odottaa ensi vuotta.

Viime viikon maanantaina mulla oli sytostaattien puolivälin lääkäri. Olin menossa eri lääkärille kuin ennen sytostaatteja, eikä hänkään ollut paikalla vaan lääkäri oli vaihtunut lennosta.Tavallaan olisi ollut ihan kiva saada jatkuvuutta lääkärin osaltakin, mutta pikaisesti ja lyhytsanaisesti tuli käytyä läpi uudet sytostaatit. Onneksi oli lääkärikäynnin jälkeen hoitajan vastaanotto, jonka kanssa käytiin pidempään ja tarkemmin CEF-hoitoja. Nuo seuraavat sytostaatit ovat siis kolme eri lääkeainetta, jotka tiputetaan peräkkäin. Listalta löytyy kaikki samat sivuoireet kuin Doketakselillakin, mutta pahoinvoinnista sekä lääkäri että hoitaja varoittelivat vahvasti. Saan ennen tiputusta suoraan suoneen pahoinvointilääkityksen ja hoitaja käski tuplata kotona suun kautta otettavan pahoinvointilääkityksen. Ehkä se niillä pysyy kurissa. Lääkäri sanoi myös, että ei kannata odotella että hiukset ryhtyisivät takaisin kasvamaan ennen kuin nämä kolme CEF-hoitoakin ovat ohi.
84D985F0-6204-4F61-AFC6-B0A1B11F113F.jpg
Tukkaa puskee vielä hiukan, eilen ajelin tuon takaisin kasvaneen sängen kokonaan pois. En siis vieläkään ole täysin kalju, iso osa kulmakarvoistakin ja jonkin verran ripsiäkin on vielä tallella. Tämä kuva ei kuitenkaan esittele sänkitukkaani vaan tuota mojovaa finniä päässä. Miksi tulee finni päähän nyt kun ei ole tukkaa? Ei mulla koskaan ennen ole päässä finniä ollut?

Kysyin hoitajalta myös mahdollisuutta päästä ravitsemusterapeutille. Syöpään sairastuneilla on siis tuohon mahdollisuus ja syöpätautien klinikalla on oma ravitsemusterapeutti. En ole tuota kovin aktiiviisesti huomannut mainostettavan mutta pyytämällä ainakin siis pääsee. Minulla on ravitsemusterapeutille aika ensi viikon tiistaina aamusta ennen sytostaatteja. Miksikö ravitsemusterapeutille? Ajattelin että jos hän auttaisi minua saamaan ruokailuihin jonkinlaisen ryhtiliikkeen. Käytännössä olen nyt sytostaattihoitojen ajan (tai ehkä oikeastaan jo leikkauksesta saakka) syönyt mitä sattuu ja milloin sattuu sillä selityksellä että "syön nyt kun maistuu" tai "olen tämän ansainnut". Tämähän on johtanut siihen että välillä on niin kiljuva nälkä että sen takia syö ihan älyttömiä annoksia ja välillä on huono olo kun ei ole tullut syötyä moneen tuntiin. Ja on se myös johtanut siihen että olen lihonut. Sytostaattihoitojen aikana ei saisi laihtua, muttei myöskään lihoa kovin paljona, lääkeaineiden annokset suunnitellaan painon mukaan eikä ehkä ole hyvä jos noita annoksia joudutaan muuttamaan kesken hoidon.

Viime viikolla juhlittiin itsenäisyyspäivää. Me saatiin ihania vieraita, kun veljeni perhe Oulun seudulta, joilla on samanikäiset lapset kun meillä, tuli meille kylään jo keskiviikkona. Vierailun kohokohta taisi olla perjantai, kun veljen perheen lapset pääsivät vierailulle meidän lasten kouluun ja aikuiset saivat omaa aikaa - mentiin uimaan. Uimatreeni kulki hyvin, ja lauantaina kävin veljen vaimon kanssa kokeilemassa crossfitiä. Onneksi oli siis itsenäisyyspäivän aikaan jo ihan normaali olo edellisten sytostaattien jäljiltä niin ruoka maistui ja treenistä selvisi hengissä. Sunnuntaina kävin vielä kaverini kanssa uimassa joten ihan hyvän startin sai tähän viikkoon. Eilen (maanantaina) kävin reippaalla aamukävelyllä ja nyt täytyisi repäistä itsensä irti tästä koneelta ja lähteä vielä ulkoilemaan. Tai pyyhkiä pölyt kahvakuulista ja jumppailla tässä kotona. Jalat oli kyllä maanantaiaamuna lauantain treenin jäljiltä niin kipeänä että kävelylenkillä kesti hetken että onnistui normaalin näköinen kävely.
96A1F7AC-33CB-44E4-9C3A-4246E458D8AC.jpg
Ihanat tuliaisiksi saadut perinteiset itsenäisyyspäivän kynttilät.

Jotain uuttakin on tullut edellisten sytostaattien jäljiltä, kuumat aallot. Tai ainakaan en oikein enää keksi mitään muuta selitystä kuin että niitä ne on. Sytostaatit siis vaikuttavat hormonitoimintaan, ja kuukautisetkin voivat jäädä pois. Sitä iloa ei minulle vielä ole suotu, mutta noita kuumia aaltoja on tosiaan tullut useamman kerran päivittäin. Järkyttävä kuumuus iskee, välillä illalla tai yöllä sängyssä, silloin pitää potkia peitto pois, riisua villasukat ja yöppäri pois - tänä aamuna kuuma aalto iski aamulla töihin lähtiessä. Ulkona oli +0,5 astetta ja mulla tuli kylmään autoon mennessä niin kuuma että jouduin riisumaan pipon ja takin pois (alla t-paitamekko). Jos nämä niitä on, niin tämähän on hyvää harjoittelua tulevaisuutta varten, koska sitten sytostaattien ja sädehoitojen jälkeen edessä on antihormonilääkitys jonka myötä saan vaihdevuodet. Lääkityksestä en ole kuullut kenenkään kertovan mitään hyvää. Taas yksi asia mitä yritän olla ajattelematta etukäteen liikaa. Viime maanantain käynnillä lääkäri määräsi labrakokeita, joilla määritetään mun hormonitoiminnan tasoa, ja sen perusteella alkaa sitten tuon lääkehoidon suunnittelu. Sitä on ennakkotietojen mukaan tiedossa viisi tai kymmenen vuotta.

Vauhti kiihtyy myös sairaalassa juoksemisen suhteen. Ensi tiistaina on siis ravitsemusterapeutti ja vuoden viimeiset, 4/6 sytostaatit. Eilen tuli postissa myös aika sädehoitolääkärille ja annossuunnitteluun. Nuo ajat on kyllä vasta tammikuun lopulla mutta kuitenkin ennen viimeisiä sytostaatteja. Niinpä siis siirtyminen sädehoitoon tapahtuu kai aika pian viimeisten sytostaattien jälkeen. Ja sädehoidossa sitten juostaankin jokaisena arkipäivänä useampi viikko. Tuo sädehoito tuntuu itselle hiukan tutummalta alueelta, vaikka paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun itse olen kokemuksia sädehoidosta hankkinut. Kirjoitin tuolla jossain aiemmassa kirjoituksessa, että olen röntgenhoitajaopintojen aikana tehnyt harjoittelujakson sädehoidossa, joten perusasiat ovat tuttuja, vaikkakin tekniikka ja hoidot ovat tuosta ajasta kehittyneet paljon. Ja koska tuo on tutumpaa aluetta, on siihen tullut perehdyttyä jonkin verran jo heti silloin kun sain rintasyövästäni tietää, ja opin mm. sen, että "Rintakehälle annetun sädehoidon tiedetään lisäävän sydänsairauksien riskiä noin kaksinkertaiseksi." (Duodecim) . Kutsukirjeessä oli tieto, että annossuunnittelu tehdään hengitystahdistettuna, ja hoitokin siis toteutetaan niin. Tästä olin todella iloinen - tuolla tavalla saadaan mm. sydänlihakseen tulevaa annosta pienennettyä, ja toki annettua hoito tarkemmin juuri sinne minne se kuuluu.

B8DDA9EF-9529-4D4E-9F0F-B812AD5E05EF.jpg
Hiukan on ehkä hassua, että taas näistä uusista asioista hoidossa olen kovasti innostunut. Aamulla pimeässä työreissulle ajellessa mietin, että missään vaiheessa ei ole tarvinnut pelätä. Tietenkään kaikki asiat hoidon aikana ei ole olleet kivoja ja monet asiat on jännittäneet, mutta tuntuu, että pelätä ei ole tarvinnut. Asioista on siis ollut tietoa minulle riittävästi tarjolla ja tukijoukkoja on ollut riittävästi tässä matkan varrella.

Joulu lähestyy, enkä aiokaan olla valmis. Yhtään joululahjaa ei ole hankittuna ja joululaatikot tilataan tänäkin vuonna pitopalvelusta. Joulukortit suunnittelin lähettäväni mutta en lähetäkään. Joulu siis tulee laittamattakin. Älä ymmärrä väärin, kyllä meillä joulua vietetään mutta se saa tänä vuonna tulla vähän eri tavalla. Aion nauttia siitä että saan olla joulua viettämässä rakkaideni kanssa.