Kotvanen on kulunut viime kirjoituksesta. Arki pyörii vauhdilla, olen palannut töihin täysipäiväisesti ja sädehoidoistakin on takana jo kymmenen kertaa viidestätoista.

Päivät rullaavat lähes saman kaavan mukaan. Sädehoitoon aamusta, mulla on aamuaika (välillä kahdeksalta, välillä kymmeneltä tai siltä väliltä), jotta pääsen sitten töiden pariin. Pääosin teen kotitoimistosta käsin nyt töitä, mutta on tullut sädehoidon jälkeen ajeltua Tampereelle, Mikkeliin ja Espooseenkin.

Mun hoitokoneeni, tutuksi jo tullut. Sädehoitoon mennessä ylävartalo paljaaksi, hoitajat asettelevat mut oikeaan asentoon ja pöydän oikeaan kohtaan, sitten otetaan kenttäkuvat joilla varmistetaan että säteet menee oikeaan kohtaan ja keuhkot ja sydän säästyvät mahdollisimman vähällä säteilyllä ja sitten kuusi (kai niitä on kuusi, täytyy huomenna laskea) pätkää säteilyä eri suunnista tai eri kohtaan. Mulla sädetetään sekä rintaa että kainaloa, eli osa noista hoitokentistä menee sinne kainaloon ja osa rintaan. Tuolta koneen yläosasta (tuossa kuvassa siis ylhäällä) se säteily tulee, ja konetta käännetään niin että osa kentistä annetaan takaviistosta ja osa etuviistosta. Jos ei ole mitään ylimääräistä säätöä, homma on ohi alle viidessätoista minuutissa. Pari kertaa on jouduttu oikeaa paikkaa hakemaan ja asentoa säätämään niin että puoli tuntia on mennyt - nopea homma siis silloinkin. Ensimmäisellä kokonaisella hoitoviikolla kainalon iho hiukan punoitti, siihen sain ohjeeksi käyttää keittosuolahauteita. Eli rättiin 0.9% keittosuolaliuosta (apteekista tai itse tehtynä) ja se iholle. Jo ennen tuotakin olin käyttänyt tuohon rinnan iholle kamomillahauteita, joita yksi rakas ystävä kehotti käyttämään ihon rauhoittamiseen.

Sytostaattien jälkeenhän tuo sädehoito on tosi vaivatonta, voisi todeta että ei juurikaan mitään oireita tuosta sädehoidosta ole aiheutunut. Leikattua tissiä välillä vihloo ja arpea hiukan kiristää ja kainaloa turvottaa, mutta ei niin pahasti että vaikuttaisi arkeen. Sädehoidon aikana ei saa tehdä sellaisia asioita, jotka kuivattavat ihoa, kuten uida kloorivedessä tai käyttää alkoholia - ihan vaan pari mainitakseni joita olen tehnyt. Oon ollut tosi kiltti potilas tähän saakka, mutta nyt en ollut valmis luopumaan viikottaisesta uintitreenistäni (tänään uitiin vaparia ja perhosta, hukkumiskuolema oli lähellä...) ja viikonloppuna join sekä perjantaina että lauantaina yhden oluen. Uskallan tuon verran uhmata kun iho on pysynyt hyvässä kunnossa. Hiihtoloma alkaa ensi maanantaina ja silloin viimeinen hoitokerta, kunhan nyt vaan pysyn terveenä muuten, kun miehellä alkoi tänä aamuna karmiva vatsatauti, se oksensi noin 15 tuntia. Sitä en halua ja siksi nukun ensi yön sohvalla.

Karvakatsaus: Hiukset on alkaneet kasvaa takaisin. Vielä ei osaa sanoa uusien hiusten väristä mitään, mutta sieltä sitä pukkaa. Ripset ja kulmakarvat ovat jatkaneet harvenemistaan, ne jotka taistellen ovat kiinni pysyneet, ovat nyt luovuttaneet. Ripsiä on vielä kohtuullisesti mutta kulmakarvoissa on isoja kaljuja alueita.

Kun sädehoidot on ohi, alkaa mulla Tamofen-lääkitys oman hormonituotannon lopettamiseen. Lääkitystä on edessä ainakin viisi vuotta. Tamofenillä on melko paljon sivuvaikutuksia, eikä niiden kertomisessa yhtään kaunisteltu. Siis sen lisäksi että hormonituotannon pysäyttäminen aiheuttaa vaihdevuodet, monet kärsivät mm. pahoista nivelkivuista ja niveljäykkyydestä. Kuumat aallot on jo tulleetkin tutuksi, sytostaattihoidot vaikuttavat jo sen verran hormonituotantoon että nuo kuumat aallot ovat jokaöinen kaveri, nyt ne ovat sentään jättäneet mut päiväsaikaan rauhaan. Vaihdevuosioireiden hoitoon mulle määrättiin Venlafaxin-lääkitys. Tuo Venlafaxin on myös masennuslääkkeenä käytetty ja itsellä nousi siitä vähän karvat pystyyn. Ehkä siitä miten hoitaja ja lääkäri tuon lääkityksen mulle esitteli, kertoivat kyllä että sitä käytetään myös masennuslääkkeenä mutta jotenkin koin etten saanut siitä riittävästi tietoa. Onneksi lääkitys alkaa vasta viikon päästä, joten mulla on ollut aikaa kaivella, kysellä ja konsultoida. Viime perjantaina kävin sitten vielä sädehoitoyksikön sairaanhoitajan kanssa juttelemassa tuosta lääkityksestä (sen täytyi muuten ajatella että mä oon hankala tyyppi, koska ehkä mä kaivelin tätä asiaa ärsytykseen asti - ei sitä kyllä hoitajasta huomannut) ja nyt sitten on sovittu, että aloitan tuon Tamofenin pelkästään. Jos oireet tamofenistä äityy pahaksi, soitan sitten oirepoliklinikalle ja sieltä hoidetaan sitten tuota Venlafaxinia mulle miedompana, kun sitä saa myös 37,5 mg vahvuisena. Joillekin tulee tuosta 75 mg kuvottava olo, jos suoraan tuolla annoksella aloittaa. Nyt olen lähes tyytyväinen, vaikka vieläkään mulle ei ole ihan selvää mihin sivuoireisiin tuosta Venlafaxinista sitten voi olla apua, mutta se selvinnee tuolta oirepoliklinikalta jos tarvis on.

Ilmeisesti Tamofenin kanssa ei koko viittä vuotta tarvitse kuitenkaan kamalista oireista kärsiä, vaan ensimmäiset kolme kuukautta on pahimmat. Ennenkuin tuo iskee päälle, haluan kuitenkin uskoa että josko mä selviäisin vähillä oireilla. 

Viimeisenä sädehoitopäivänä on taas ravitsemusterapeutille meno, ja nyt on tarkoitus katsoa ruokavaliota sitten niin että painoa lähtee pois. Sädehoidon ajan on tavoitteena ollut pitää paino samassa ja se onkin onnistunut.

Sen lisäksi että olen palannut täysipäiväisesti takaisin töihin, on arkeen ehtinyt mahtua monenlaista. Oon ulkoillut ja viettänyt firman pikkujouluja teatterissa (Kinky Boots, Helsingin kaupunginteatteri, suosittelen!). Iisalmessa oli reilu viikko sitten judon nuorten SM-kisat (olen liian vanha ottelemaan) valmentajan roolissa. Oma urheilijani otti kultaa. Meidän seurasta oli myös neljä ensikertalaista SM-kisoissa ja oli mahtavaa päästä nauttimaan heidän kanssaan tästäkin tärkeästä hetkestä heidän urheilu-urallaan.

Tänään mentiin ystäväni ja lasten kanssa laavulle nautiskelemaan talvi-illasta. Lapsille lämmintä kaakaota ja meille aikuisille Chai lattea. Tulet tehtiin nuotioon vaahtokarkkien paistamista varten. Arki on välillä juhlaa!