... ja meinasin tähän otsikkoon lisätä vielä elämäntyö, sanaleikkinä kun se siihen sopisi. En kuitenkaan laittanut koska en vielä osaa sanoa että mikä se mun elämäntyöni on tai tulee olemaan. Pari viikkoa vierähti taas, työt tiukentaa otettaan niin että tämä viikko on ollut jo melkoista juoksemista. Alkaa unohtua ne hyvät ajatukset huolellisesta työtahdista ja rennosta asenteesta.
E58E91FA-605E-43DB-A59B-80406AA96E8F.jpg
Ehtii sitä töissä nauttiakin. Kahvin juonnin olen muuten lopettanut, mutta tavakseni on maanantaisin tullut nauttia yksi maitokahvi toimistolla. Nyt olen viimein oppinut käyttämään kahvikoneen maidonvaahdotinta niin että tulee täydellinen maitovaahto. Pienet on ilot.

Vointi on ollut ihan kohtalainen. Pieniä kolotuksia ja vitutuksia (anteeksi) toki on, ja kuumat aallot ovat hiipineet öiden lisäksi myös satunnaisesti päiviin (tänään lentokentällä tuli kamala kuuma aalto, mietin jo että juoksenko vessaan riisumaan kaikki vaatteet pois - en juossut, kärsin hiljaa paikallani) ja yöllä jotkut kuumat aallot eivät tyydy kokovartalonihkuun vaan hikikarpalot valuvat niskaa pitkin. Hassua on se, että nuo kuumat aallot tulevat päiväsaikaan välillä ihan satunnaisesti, mutta myös paineen alla. Kun on oppinut peittämään sen, että jossain tilanteessa jännittää tai hermostuttaa tai ärsyyntyy, niin nyt nuo kuumat aallot pettävät oman vaivalla rakennetun kuoren. Se kuuma aalto tuppaa tulemaan juuri noissa tilanteissa ja puna kipuaa kaulalta kasvoille. Not nice. Onneksi työkaverit tietää että kuumien aaltojen takia tässä punoitellaan - asiakkaat eivät ehkä niinkään.

83F88E10-E8E8-4F4B-93C5-C236F1303503.jpg75D63BC4-E2EF-4AA9-B964-FF4DC76E3044.jpg86D76F10-4280-4396-9DE3-A17F0B331C52.jpg
On tähän pariin viikkoon mahtunut hauskanpitoakin. Viikko sitten kävin Kouvolassa Aleksanteri Hakaniemen keikalla (Sori Aleksanteri, pääsit taas mun rintasyöpäblogiin, ties monennenko kerran) ja olin ylpeä itsestäni, kun tulin kotiin vasta aamuyöllä lehdenjakajan jälkeen. Olin kylläkin autolla reissussa, mutta edellisestä aamuyön kotiutumisesta on kyllä jokunen vuosi aikaa. Tänään (tai oikeastaan eilen, koska kello on jo yli puolen yön) olin Oulussa töissä ja töiden jälkeen oli treffit Minnan ja Katariinan kanssa Koivurannan saunalautalla. Suosittelen Oulussa kävijöille - näin talvella lautta on tietenkin tiukasti rannassa kiinni, mutta makeiden löylyjen lisäksi pääsee avantoon ja paljuun ja saunomisen jälkeen meille paisteltiin vielä vohvelit joita saa sekä suolaisena että makeana vaihtoehtona. Täytyy ottaa uusiksi seuraavalla Oulun keikalla.

Töitä on tosiaan riittänyt ja tuleville viikoillekin on reissuja ympäriinsä tiedossa. Mukava on taas päästä tapaamaan asiakkaita ja kulkemaan ympäri Suomea. Päivät vaan tuppaavat venymään pitkiksi, ja kun tottui siihen että työmatka on pari askelta kotitoimiston työpöydän ääreen, on tähän reissaamiseen taas totuttelua. Löysin muuten syöpään ja työelämään liittyvän sivuston nyt vähän jälkikäteen, josta olisi itsellekin voinut olla jo alkuvaiheessa apua. Käy osoitteessa https://syopajatyo.fi/, tuolla on tietoa niin sairastuneelle itselleen kuin työnantajallekin. Lisäksi siellä on blogikirjoituksia ja tietoa tapahtumista.

A8274F27-E43E-40E7-A18E-94752E0C1BB4.jpg
Vaakaan tuli viimein vaihdettua uudet paristot (kiitos rakkaan aviomieheni joka kaupasta uudet paristot toi), ja hyvät uutiset olivat ne että paino ei ole noussut. Huono uutinen on se että on tullut repsahdeltua niin karkkiin, herkkuihin kuin epäsäännölliseen syömiseenkin. Toukokuun lopussa on seuraava ravitsemusterapeutin käynti ja tavoite, jonka sille käynnille asetin on neljän kilon päässä. Ja tarkoitus oli tuo neljä kiloa saada pois säännöllisellä ruokarytmillä (ei ole toteutunut), terveellisellä ruoalla (repsahduksia on tapahtunut), herkuttomuudella (ööö - pahoja repsahduksia) ja liikunnan lisäämisellä (ei ole kyllä lisääntynyt, mutta tulee sentään 2-3 kertaa viikossa liikuttua). Kirjoitan tästä nyt siis asettaakseni itselleni paineet ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Jospa en uskaltaisi kirjoittaa ennenkuin tällä saralla on jotain edistymistä havaittavissa.

Tänään meni kyllä unirytmi ihan sekaisin, kello on jo yli kaksi eikä nukuta. Tulin iltakoneella Oulusta ja tietenkin torkuin lentokoneessa. Lisäksi lentokentältä ajellessa virkustui sen verran että nyt jo reilu pari tuntia on tässä unta tullut odoteltua. Onneksi huomenna on lauantai. Mukavaa viikonloppua kaikille!