Siitähän tämä alkoi. Patista tississä. Paljon olen ihmisten kanssa puhunut sairastumisestani mutta tosi vähän tästä tissistäni. Siis siitä tissistä jossa se patti oli. Tai kyllä yhdelle kaverille olin aikalailla heti kun nähtiin ekan kerran leikkauksen jälkeen, esittelemässä tissiäni. Sellaiselle jolla on myös leikattu rintasyöpä. Siinä me sitten vertailtiin tissejämme.

Mulle tehtiin siis vasempaan rintaan osapoisto keskeltä niin, että koko nänni poistettiin. Allaolevassa kuvassa näkyy miten leikkausviillot tehtiin (ainakin oman käsitykseni mukaan). Kudosta poistettiin tuosta sitten rintalihakseen saakka. Vasen tissi ei siis roiku ihan yhtä alhaalla nykyään kuin oikea. Kasvain oli niin pinnallisesti, heti ihon alla, että osapoisto oli riittävä eikä koko rintaa tarvinnut poistaa. Vaikka silloin alkuun se erikoistuva lääkäri olikin sitä mieltä että koko rinta pitäisi poistaa.

Mulla on siis alunperin aika isot rinnat, ja vaikka kudosta vasemmasta rinnasta poistettiin, ei sitä siltikään voi kutsua pieneksi. Ei ehkä edes normaalikokoiseksi. Iso se on vieläkin. Ja kun laittaa urheilutopin päälle, ei rintojen kokoeroa edes huomaa. Minä siis en ole joutunut käyttämään minkäänlaista rintaproteesia. Kun kudos tuosta asettuu ja hoidot on aikanaan ohi, näkee sitten mikä on lopullinen kokoero rinnoilla. Korjaavia leikkauksia aloitellaan kai joskus vuosi syöpäleikkauksen jälkeen, mutta tässä kohtaa itsellä on vaikeaa hahmottaa että tarvitseeko jotain korjata. Aika sivuseikka se henkisestikin vielä tässäkin vaiheessa on, kun hoidot ovat kesken. Kai ihmismieli toimii jotenkin niin että keskittyy olennaiseen eli tässä kohtaa noihin hoitoihin ja tuo rintojen symmetrisyys tulee sitten myöhemmässä vaiheessa ajankohtaiseksi.

Olin syyskuussa siellä ensitietopäivässä, josta olen kirjoittanut aiemminkin, ja siellä kirurgi sivusi myös näitä korjaavia leikkauksia. Istuttiin siinä vierekkäin sen yhden tuttavan kanssa, jonka kanssa lähes samaa jalkaa tätä syöpää sairastetaan, ja ihmeteltiin sitä, että Päijät-Hämeen keskussairaalan tilastot näyttivät siltä, että täällä korjaavia leikkauksia tehdään paljon vähemmän kuin muualla. En noita tilastoja ole tietenkään jälkikäteen mistään löytänyt tarkistaakseni, mutta jäi siis sellainen olo, että ollaanko täällä korjaaville leikkauksille vähemmän myönteisiä?

Voisi siis sanoa että olen päässyt helpolla tuon rinnan osalta. Toki arpi oli kipeä leikkauksen jälkeen, mutta ei mitenkään kiristävä tai hankala, koska kudosta jäi niin paljon jäljelle. Tiukat urheilurintsikat päällä jouduin kyllä nukkumaan ensimmäiset pari viikkoa. Se vaikutus tällä osapoistolla on että mulle tämän vuoksi annetaan sitten sytostaattien jälkeen sädehoito. Sädehoidolla varmistetaan, että rintakudoksesta ja kainalosta saadaan pois kaikki sinne mahdollisesti jääneet syöpäsolut.

Ja miltä se näyttää nykyään? Lasten mielestä se oli alkuun niin pelottavan näköinen, että tytär piirsi sille silmät, haava kun näytti vähän suulta. Nyt kun haava on parantunut ja näyttää ihan siistiltä, ei se enää niin pelottavakaan kuulemma ole. Käytiin jo kerran uimahallissakin lasten kanssa. Mä olin kokonaan unohtanut uimahalliin lähtiessä että mullahan on nyt erilainen tissi, muistin kyllä pukkarissa ennen riisumista. Enimmäkseen tarkkailin saunassa ja suihkussa 10-vuotiaan tyttäreni reaktioita, hän kun niin hellyttävästi tarkkaili miten muut ihmiset reagoivat eikä jättänyt minua saunaankaan yksin vaan pysyi koko ajan vierelläni. Mutta uskalsin siis ulkoiluttaa tissiäni myös ihmisten ilmoilla ilman ennakkojännitystä. 

Eilen käytiin alkuillasta kävelyllä miehen kanssa. Pihaan oli ilmaantunut ihana vaahteranlehtimatto. Onneksi asutaan kerrostalossa, ei tarvitse ainakaan yksin noita haravoida.Eilen oli sellainen päivä, että tuntui melkein normaalilta elämältä. Mutta hyvä olo kostautuu, haettiin ruokaa perheelle Hesburgerista ja söin hampparin (tajusin sentään jättää ranskalaiset väliin) ja vielä pähkinöitä siihen päälle. Sitten alkoikin närästys. Sitä sitten hoideltiin ilta Somacilla, Renniellä, maidolla ja mustikkakeitolla. Pliis, jos näette mun syövän jotain sopimatonta, muistuttakaa eilisestä illasta!