Ajattelin kirjoittaa jotain vertaistuesta, muttä päätinkin että kirjoittelen siitä myöhemmin. Nyt haluan kirjoittaa ystävistä. Ystävistä, tuttavista, kavereista - rintasyöpään sairastuessa joku tulee lähemmäs, joku toinen lipuu kauemmas. Ei se taida olla sen kummempaa kuin se, että kun sain lapsia, joidenkin ihmisten kanssa yhteydenpito jäi vähemmälle, joistakin tuli supertärkeitä.

Läheisen ystävän sairastuminen on kamalaa. Tunnet ne pelon, riittämättömyyden ja tietämättömyyden tunteet mutta et voi tehdä niille mitään. Muista kuitenkin, että rintasyöpään sairastunut ystäväsi on ystäväsi siksi, että on aikanaa ennen rintasyöpää tullut jo ystäväksesi. Ei sun tarvitse olla syöpätukihenkilö, vaan sinun pitää olla sinä. Minä voin olla onnellinen, että ympärilläni on monenlaisia ihmisiä, nyt puhun ystävistä ja tuttavista - perheestä kirjoittelen joskus myöhemmin erikseen.

Parhaat kaverit on parhaita kavereita, ja mulle on annettu ihanat parhaat kaverit joita ei ole hetkauttanut tämä rintasyöpääni sairastuminen. Ne haluaa tietää ensimmäisenä miten meni lääkärissä tai hoidossa, ne haluaa tietää millainen olo on, ne haluaa tietää miten jaksan. Ne haluaa tulla avuksi pyykkäämään tai tekemään ruokaa tai juomaan teetä. Niitten kanssa voi suunnitella ensi kesän vaellusretkeä tai Rooma-synttäreitä vaikka ei voi tietää, pystyykö siihen.

Mulle on annettu myös iso liuta sympaattisia, välittäviä ja rohkeita tuttavia jotka osavat myötäelää tämänkinhetkistä arkea. Osan kanssa terveydenhuoltoalan osaaminen ohjaa keskustelujamme hoidolliseen ja lääketieteelliseen suuntaan, osalla on omia kokemuksia rintasyövästä tai syövästä yleensä. Jokainen jutustelu tai viesti on minulle tärkeä! Tärkeintä on se, että on vaan olemassa ja aidosti kiinnostunut sekä minun ja perheeni asioista kuten ennenkin ja että muistaa sen, että minäkin tajuan, että elämä jatkuu, olen siis edelleen kiinnostunut siitä, miten sun päivä meni ja mitä sinulle kuuluu.

Olen aina halunnut olla tavoitettavissa. Kun joku on soittanut, olen aina kun vain mahdollista, vastannut puhelimeen, oli sitten ilta tai aamu. Jos joku on halunnut tavata, ollaan järkätty aikaa tavata. Nyt olen opetellut toista tapaa. Jos lepään, laitan puhelimen äänettömälle enkä vastaa. Olen yrittänyt kääntää ajatustani siihen suuntaan että jos tavataan jonkun kanssa, tavataan meillä. Rakastan edelleen juttelua ja tapaamisia ihmisten kanssa, ja minulle saa soitella ja meillä saa tulla käymään, vastaan kun jaksan ja kerron kyllä jos en jaksa ottaa vieraita vastaan. Saa soittaa uudelleen vaikken olisi soittanutkaan takaisin kun yritit soittaa enkä vastannut. Minä en työnnä yhtään ihmistä pois luotani tämän sairastumisen takia ainakaan tarkoituksella.

Tapaan normaalisti melko paljon ihmisiä töiden ja harrastusten kautta päivittäin ja erilaisissa tapahtumissa, ja nautin siitä. Nyt sytostaattien myötä valkosoluarvot tipahtavat eli vastustuskykyni laskee ja olen altis kaikille mahdollisille sairastumisille. Siksi siis sellaisia paikkoja, joissa on korkea riski saada jokin infektio, on mahdollisuuksien mukaan välteltävä. Lääkäri sanoi, että keskimäärin kaksi kertaa joutuu sytostaattihoidon aikana infektion vuoksi tipukseen. Nyt töiden lisäksi on jäänyt pois judotreenien vetäminen (treenit toki myös, mutta itse olen päässyt treenaamaan hävettävän harvoin muutenkin) ja väliin jää mitä luultavammin Sädeturvapäivät, Finnish Judo Open kuin Lahti Shiaikin. Väliin jää varmasti myös monet halailut ystävien ja tuttavien kanssa, halataan sitten sytostaattien jälkeen siitäkin edestä!

Toiset ovat muistaneet minua myös lahjoin. Kukaan ei voi varmaankaan väittää vastaan, etteikö lahjojakin olisi kiva saada. On niitä!

Judokaverini Ansku lähetti luumuja (piirrettynä), suklaata ja mustan vyön villasukat tiukempiin tlanteisiin.

Jonna ilahdutti minua lämpöisillä villatossuilla sytostaattihoitoihin. En kyllä säästellyt sinne saakka, ne on olleet jalassa joka päivä.

Heidiltä sain kassillisen parempaa oloa. Hunajaa, glögiä ja vadelmasaippuaa.

Toivottavasti voin itse jonain päivänä seistä myös niiden ihmisten rinnalla ja tukena, jotka ajatuksin, sanoin ja teoin kannustavat nyt minua eteenpäin!