Vuoden viimeiseen päivään lähden samalla teemalla kuin niin usein nyt viimeisen kuukausien aikana, valvoen. 

Eilen illalla tultiin perheen kanssa Pohjois-Pohjanmaalle, lapsuudenkotiini veljeni perheen luokse vuodenvaihteen viettoon. Minulla takana mahtava judoviikonloppu Tampereella. Oma urheilijani suoritti judossa mustan vyön, säilytti paikkansa ikäluokkansa 1-maajoukkueessa ja itse sain nauttia valmennusseminaarissa judosta mukavassa serassa.

Judovalmentajaseminaarin osallistujat yhteiskuvassa. Mulla on melko samanlainen tukkatyyli kuin monella muullakin judokalla, joten en paljoa porukan ainoana naisenakaan kuvasta erotu. Oli hyvä olla pari päivää judon parissa. Tuli sen verran tiukasti uutta asiaa, että mitään muuta ei juuri ehtinytkään miettiä. 

Kunto kesti hyvin, mutta Tampereelta Oulun seudulle ajomatkalla iski karmea närästys, joka jatkui vielä perille päästyämme. Tripla-annos Somacia, piimää, ruokasoodavettä ja Rennietä ja vasta noin kahdeksan tuntia myöhemmin puolen yön aikaan närästys loppui ja pääsin nukkumaan. Edellisen yön Varalassa olin nukkunut kuin tukki, joten kai tässä nyt taas vähemmälläkin pärjään, kun kolmen aikaan taas loppui nyt uni. Vuoden viimeiseen päivään siis kolmen tunnin yöunilla.

Viikko matkaa seuraaviin sytostaatteihin. Nyt ajatus seuraavan CEF-hoidon lähestymisestä ei enää tunnu ihan hirveältä. Vaikka pahoinvointi oli kamala, olen nyt taas sen taltuttua pystynyt elämään aikalailla normaalia elämää - pitkiä kävelylenkkejä ja jopa judoa. Vielä kun pahoinvointilääkitys on seuraaviin paremmin kohdallaan, eiköhän noiden kanssa pärjää. 

Kiitos vuosi 2018. Rintasyövän lisäksi vuoteen mahtui reissu Tanskaan ja Kroatian Poreciin judon merkeissä, Tallinnaan ja Norjaan lomailun merkeissä. Paljon laskettelua, luistelua ja uimista. Tuokoon myös vuosi 2019 seikkailuja elämääni. Ja sinun.