Mulla on ihan parhaat työkaverit. Ja välillä ne on ihan kamalimmat. Olen mennyt töihin nykyiseen työpaikkaani jo viisitoista vuotta sitten. Ja siellä on aika monta tyyppiä, jotka oli siellä töissä jo silloin tai aloittelivat samoihin aikoihin tai heti mun jälkeen. Voitte siis kuvitella, että kun noin pitkään tekee yhdessä töitä, alkaa keskustelutkin kuulostaa välillä samalta kuin lähisukulaisten tai perheen kanssa - välillä ei sanoja säästellä, välillä pidetään toisia ihan itsestäänselvyytenä mutta osataan kyllä iloita onnistumisista ja vaihtaa myös välillä vapaalle yhdessä.
Mulle työssä onnistuminen on aina ollut tärkeää. Onnistunut projekti, tyytyväinen asiakas, selätetty haaste, uusi opittu asia, valmiiksi saatu tehtävä - kaikki nämä rakentavat onnistunutta arkeani.

Kun sain tietää sairastavani rintasyöpää, oli itselläni melko pian selvää, että en halua jättäytyä pois työstä kuin välttämättömimmän ajan osalta. Leikkaukseen saakka olin normaalisti töissä, ja reilun kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen sairaslomalla. Sytostaattien alkaessa jäin sairaslomalle ja parin viikon jälkeen aloitan työt puolikkaalla työajalla. Meillä on töissä liukuva työaika, eli minulle puolikas työaika ei suinkaan tarkoita neljän tunnin päivää joka päivä, vaan niinä päivinä kun olo on parempi, voin tehdä töitä enemmän ja sitten huilata huonona päivänä koko päivän. Tämä puolikas työpäiväjärjestely on Kelan näkökulmasta nimeltään osasairauspäiväraha. Se, että työtä voi tehdä joustavasti silloin kun kunto antaa myöten, on työnantajan kanssa sovittua. Kahden viikon täyden sairasloman jälkeen voi siis ryhtyä tekemään 40-60% työaikaa. Kävin työterveyslääkäriltä hakemassa B-lausunnon jossa hän toteaa että pystyn työtäni osa-aikaisesti hoitamaan. Ihan normaalisti en tietenkään kaikkia työtehtäviä tule hoitamaan, reissaaminen jää vähemmälle eli teen pääsääntöisesti etätöitä (Toimistot meillä on Espoossa ja Tampereella, joten etätyöt on olleet tapa tehdä töitä tähänkin saakka). Saman asianhan olisi voinut hoitaa niin että on pääsääntöisesti töissä, mutta ottaa sairaslomapäiviä niihin kohtiin kun ei ole työkuntoinen. Itselleni kuitenkin tuntui siltä, että sallin itseni paremmin levätä ja koen ehkä paremmin ansainneeni levon, kun olen jo valmiiksi määritellyt rajat työlle. Aina on tietenkin mahdollista jäädä kokonaan sairaslomalle, jos töitä ei pysty tekemään.

B17050D7-3313-47DF-8686-FC9CAB6E74DE.jpg*
Mulla on toimistopöytä Lahdessa Hennalssa sijaitsevassa Papulan Coworking -tilassa. Vanha rakennus, paksut seinät, puulattiat ja mukavat maisemat ikkunoista lisäävät kummasti työviihtyvyyttä, eikä etätyöpäivinäkään tarvitse työskennellä yksin jos ei halua.

Toki tässä osasairauspäiväasiassa on myös taloudellinen näkökulma. Meillä työnantaja maksaa täyden palkan 8 viikon ajalta. Nyt kun teen osa-aikaisesti töitä, on tuo aika samassa suhteessa pidempi. Jos siis asiat sujuvat tällä osa-aikaisella, saan täyttä palkkaa tammikuulle saakka, ja vasta sen jälkeen tipahdan kelan sairaspäivärahalle. Ja sillekin siis luonnollisesti vain sen puolikkaan osalta, jonka olen sairaslomalla. Tähän kohtaan joku voisi sanoa ja on sanonutkin, että ei tätä sairastamisen aikaa saisi määrittää talouden kautta. Niin on helppo sanoa niiden, joiden ei sitä tarvitse tehdä. Mieheni on pitkällä sairaslomalla ja menossa leikkaukseen, joten meidän perheessä minä olen se joka kantaa perheen toimeentulosta suuremman taloudellisen vastuun. Silloin vain on pakko ottaa myös taloudellinen näkökulma huomioon sairastaessa.

Teen töitä ohjelmistoalalla, ja oma työni liittyy terveydenhuollon tietojärjestelmiin, niiden käyttöönottoihin ja ylläpitoon. Tällä hetkellä on käynnissä pari niin mielenkiintosta projektia, ettei niistä millään malttaisi olla sivussa. Tekstin alussa kerroin työkavereista ja pitkästä yhteisestä taipaleesta heidän kanssaan. Tässä työssä työkavereiden lisäksi parasta on asiakkaat. Mulla on asiakkaita, joiden kanssa olen tehnyt töitä jo ennen vuosituhannen vaihdetta edellisen työnantajan palveluksessa ollessani. Osan kanssa on siis ehditty nähdä monenlaista ja vaihdettu ajatuksia ja kuulumisia paljon myös työn ulkopuolella. Yksi vertaistuki-ihmiseni, jolle syöpä on myös tuttu vieras ja jonka kanssa ollaan juteltu niin työpöydän ääressä kuin puhelimessakin, on asiakkaani. Jonkun mielestä tuo saattaa tuntua hullulta, mutta ehkä tuo asia auttaa ymmärtämään sitä, miten mahtavien ihmisten kanssa saan tehdä töitä ja miksi en töistä malttaisi olla poissa.

Palaan siis töihin tämän viikon perjantaina eli huomenna, nyt kohta kahden viikon sairasloman jälkeen kaipuu töihin on kova, mutta ehkä se arki astuu kuvioihin jokusen työpäivän jälkeen. Tänään lääkäri soittaa Vartalon tietokonetomografiatutkimuksen tuloksista, joka siis tehtiin maksasta ultraäänessä löytyneiden hemangioomien vuoksi, siis siksi että varmistetaan että ne on niitä eikä jotain muuta. Tuloksista sitten perjantain blogissa.