Perjantaiaamuna oli herättävä puoli seiskan aikaan labrakäynnille. Yöllä oli satanut lunta. Kuinka paljon lempeämmältä ulkona tuntuikaan kun oli oikeasti kunnolla valkoisempaa, ilma tuntui pehmeältä, äänet hiljaisemmalta, lumi narisi kenkien alla. Autolla ajaminenkin tuntui ihan erilaiselta kun oli lunta autonrenkaiden alla ja kuului vain hiljainen rullaus nastojen rapinan sijaan. Ja vaikka mittari pyöri nollan tienoilla, pysyi tuo pieni kerros lunta maassa ainakin yhden päivän ajan ja on siellä edelleen.

Eilisen labroissa näyttää arvot edelleen melko normaaleilta. Nyt oli eka kerta kun otettiin labrat samalla viikolla sytostaattien kanssa - nämä siksi kun menen maanantiana lääkärille kun vaihtuu toinen sytostaatti. Hemoglobiini ei ole tippunut enempää, oli nyt 120 (kun oli ennen kolmansia sytostaatteja 117), leukkarit oli koholla, niinkuin luultavasti valkosolukasvutekijän (Neulasta) jäljiltä pitääkin olla ja CRP oli myös jonkin verran yli raja-arvon, mikä lienee myös normaalia jos sun kroppaa vastaan on juuri viisi päivää ennen hyökätty sytostaateilla. Maanantain lääkärikäynnillä siis tuskin on mitään yllättävää tiedossa jatkojen suhteen.

Viikko on mennyt toipuessa maanantain sytostaateista. Maanantai ja tiistai menivät vielä ihan mukavasti, tiistai-aamupäivänä riitti vielä energiaa varmaankin kortisonista johtuen. Pari yötäkin tuli valvottua, vielä tiistain ja keskiviikon välinen yö valvoin neljään saakka ennenkuin sain unta. Ihmeesti sitä ehtii kaikkea yön tunteina yksin valvoessaan ajatella. Annan kyllä itselleni kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, kun en kumpanakaan yönä vaipunut synkkyyteen. Tämä valvominen on helpompaa kuin oikea unettomuus (tsempit teille jotka siitä kärsitte) koska tiedän että tämä menee ohi - pari yötä ja taas nukuttaa, plus se että pystyn ottamaan päikkärit. Mutta niihin ajatuksiin. Olen siis tällä viikolla miettinyt että mihin voisi viinilasit keittiössä siirtää, missä juomapulloja kannattaisi säilyttää, millaiseen järjestykseen voisi huonekalut olohuoneessa laittaa. Suuria ajatuksia noin öisin...

Kaikki vanhat tutut sivuoireet ovat käyneet härkkimässä mutta mikään ei ole tullut jäädäkseen. Ummetus ja ripuli ymmärsivät tällä kertaa pysyä poissa, maha on vain ollut hiukan kovalla. Närästystä on ollut, päätä on särkenyt, palellut, kolottanut, väsyttänyt, suussa maistuu pahalle ja suun limakalvot ova arkana. Mutta kuten sanottu, kaikki oireet on käväisseet mutta menneet ohi. Makuaistin muutos on tällä kertaa ollut paljon voimakkaampi aiempiin kertoihin verrattuna. Suussa alkoi maistua pahalle jo tiputuksen aikana ja maistuu pahalle edelleenkin. Lisäksi on ollut melkein koko ajan hiukan etova olo, ei varsinaisesti ole oksettanut mutta hiukan varuillaan on pitänyt olla. Eilen käytiin Hesburgerissa syömässä, koska sieltä saa Carrolsin Clubburgereita. Kuinka sitä odotinkaan ja mitkä pettymys se olikaan. Makuaisti oli sen verran heikkona että ainoa minkä siitä maistoin oli sipuli. Ehkä nyt on tultu siihen tilanteeseen että nämä makuaistin muutokset jättävät jonkinlaisen jäljen ja seuraavan kerran kun Clubeja on saatavilla, jää mulla väliin.
Vaikka siis mikään oire ei ole ottanut suuresti valtaansa, on tämä toipumiskerta ollut selkeästi fyysisesti rankin tähänastisista. Väsymys on välillä ollut todella kova, olo välillä todella huono. Kai tässä henkisestikin alkaa uutuudenviehätys olla takanapäin ja tympääntyminen tähän aaltoliikkeeseen hiipiä mukaan arkeen. Vaikka perjantainakin oli vielä huono olo, tein aamupäivän töitä etänä kotoa kun olin pari palaveria siihen sopinut. Henkisesti olin töiden tekoon hyvinkin valmis, oltiin tehokkaita ja saatiin paljon aikaan!

Kaikki maut eivät ole kadonneet. Ystäväni Minna toi syysloman aikaan tuliaisia Hailuodosta, ja niitä on meillä käsitelty kuin aarteita. Eilen avattiin Markkinaolut ja join siitä lasillisen.Se maistui todella hyvälle ja tuntui mukavalle myös suussa. Alkoholin käytöstä sytostaattien aikaan on monenlaista ohjeistusta ja sitten on Lahtelainen tapa, että ei ole ohjeistusta ollenkaan. Mulle ei ole siis sanottu koko aikana mitään alkoholin käytöstä tai sen välttämisestä. Joissain sairaanhoitopiireissä ohjeistus on se, että sytostaattihoitojen aikana ei tulisi käyttää alkoholia ollenkaan. Jossain ohjeistus on että pari päivää ennen ja jälkeen sytostaatteja tulisi olla käyttämättä alkoholia. Ei kyllä tulisi mieleenkään juoda useampaa lasillista, koska muutenkin aamut ilman kolotusta, huonoa oloa tai päänsärkyä ovat arvokkaita, mutta en ole omalla kohdallani nähnyt tarvetta kieltäytyä alkoholista kokonaan. Yllättävää kyllä, netistäkään ei juuri löydy aiheesta tietoa, lähinnä joidenkin keskustelupalstojen ketjuja (joita en viitsi edes mennä lukemaan) ja sitten noissa sairaanhoitopiirien ohjeistuksissa asiasta mainitaan, lähes jokaisessa omalla tavallaan.

Eilen tuli Idolsin finaali ja sitä perheen kesken katseltiin (miinus yksi lapsi, koska hän oli kaverilla yökylässä). Meillä on perjantai-iltaisin tapana dippailla vihanneksia, paistaa patonkia ja syödä sipsejä telkkarin ääressä, mutta nyt siirrettiin dippailut lauantaille että ollaan koko perhe kasassa. Mieheni ja tyttäreni halusivat kuitenkin Idols-finaalin katsomoon sipsejä, omat evääni olivat hiukan erilaiset, sipsejä ei pysty suun limakalvojen takia ja närästyksen pelossa syömään.

Patonkia ja porkkanaa ja Creamy Pepper-dippikastiketta. Porkkana on muuten myös siitä erityinen ruoka-aine, että vaikka lähes kaikki muu ei joko maistu miltään, maistuu oudolta tai maistuu pahalta, porkkanan maun maistaa - raikas ja hiukan makea. Jos siis seuraavien sytostaattien kanssa makuaistin oireet jatkaa vahvistumistaan, elän sitten oluella ja porkkanoilla.

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä! Sen kunniaksi ryhdyin eilen hahmottelemaan jouluaaton ruokalistaa. Ajattelin että meidän jouluaattoon osallistujat saavat jokainen kertoa omat toiveensa listalle. Nyt siinä on minun ja mieheni toiveet. 

Mukavaa ensimmäisen joulukalenterin luukun avausta!