Nyt täytyy myöntää, että kaipaan jo talven tuloa. Vähiten pidän tästä vaiheesta, kun puista on lehdet tippuneet, auton nastat rapisevat märkää asfalttia vasten, pimeys syö kaikki ihmiset ja joka paikka on täynnä maatuvia lehtiä ja kuramössöä. Tahtoisin jo valkoista lunta, luistelua, laskettelua, märkiä lapasia ja auton kaivamista lumihangen alta.
1DA4E364-3129-479D-B865-BFC51D3E91E3.jpg
Piti kaivaa viime talvelta lumikuva luistelemasta piristykseksi tähän.

Maanantaina otin itseäni niskasta kiinni, ja kuten viime kirjoituksessa uhosin, lähdin kävelylenkille. Tai en varsinaisesti, mutta kävelin toimistolta kotiin. Matkaa lienee noin viisi kilometriä. Koko maanantaipäivä oli hämärä, ja neljän jälkeen kun olin kotona, oli jo pimeää. Hyvä lenkki, mutta ei mitenkään riemastuttava - työmatkakävely iltapäiväruuhkassa ei varsinaisesti nostanut energioitani kattoon, ja ehkä sitä olen alitajuisesti käyttänyt selityksenä etten tällä viikolla toista kävelylenkkiä ole "ehtinyt" tekemään. Taidan seuraavalle kävelylle lähteä tuohon lähimetsään mieluummin. 
D6778D5F-E896-4C59-BBF2-A3F2AF4C5BFF.jpg
Kävelylenkillä näytti tältä. Hämärää, kuolleita lehtiä, katuvaloja, auton valoja, vesisadetta. Tulis jo lunta.

Tämä viikko on siis mennyt jo ihan töiden merkeissä, ja Espoossa ja Tampereellakin olen ehtinyt piipahtamaan. Tänään olin Tampereella työasioissa sairaala-alueella ja mietin että näytänköhän mä siellä ihan potilaalta. Sänki päässä ei näytä enää oikeastaan sängeltä, vaan sängestä on jäljellä enää haituvia. Niin - en siis ole kulkenut peruukki päässä edelleenkään juuri ollenkaan, kaljuna vaan tuntuu omemmalta lähteä liikenteeseen. Toki keskiviikkoaamuna töissä yksi työkaveri nopeasti vilkaistessaan, kun pöydän takaa näkyi vain kalju ja silmälasien yläosa, luuli mua työkaverikseni Villeksi. Mutta eipä tuo haittaa. 

A35DF94C-61D6-4E1D-B945-3950912DF9F6.jpg
Kaljuuntuva kaljuni. Kulmakarat ovat hiukan harventuneet mutta kynällä paikkailemalla pärjää vielä. Ripsiväriäkin tarttuu vielä hiukan harvenneisiin ripsiin. Kuitenkin on sen verran jäljellä että vielä kannattaa ripsiväriä käyttää.

Tiistaina työpäivän päätteeksi alkoi oikea kämmentä kutittaa, kirveltää ja sattua. Epäilin allergista reaktiota (viimeksi sain ihottuman vatsaan ja rintaan pari viikkoa sytostaattien jälkeen) ja otin antihistamiinia ja kortisonia. Kämmenessä näkyy verisuonten suuntainen tummempi jälki. Lääkityksellä ei ollut vaikutusta joten laitoin illalla Noonan kautta viestiä hoitajalle. 
6D398E6C-8412-4862-B5BD-E7FBCAE04E9C.jpg
Kämmenessä oleva muutos, joka ei kyllä kuvassa näy kovin hyvin. Ajattelin että nyt on kämmenen verisuonet kokonaan mennyttä, sytostaatti syövyttää ne pois! Ihan ei kai kuitenkaan ole siitä kyse, hoitaja vastasi seuraavana päivänä, että näyttää olevan doketakseli-lääkkeen (se sytostaatti jota saan) aiheuttama reaktio, jollaisia käteen saattaa tulla tiputuksen jäljiltä, eikä ole vaarallista. Lienee vähän niinkuin mustelma, koska hoidoksi suositteli Hirudoid Forte-voidetta.

Mainitsin tuossa Noonasta ylempänä. Se on kännykkäsovellus, jolla seuraan ja raportoin voinnistani hoidon aikana syöpätautien klinikalle. Noona kyselee pari päivää ennen sytostaattien tiputusta että miten voin, kuin myös viikko sen jälkeen. Voin kirjata sinne muistiin kaikki oireet mitä hoitojen välissä tulee ja lähettää sieltä kautta omalle hoitajalleni viestiä. Tuo on ollut aika kätevä, varsinkin kun oireet tulee kirjattua samantien, muuten ei kyllä kolmen viikon päästä muista että mitäs mulla viime tiputuksen jälkeen olikaan. Noonasta löytyy lisää tietoa ainakin noista linkeistä. Juuri lokakuussa oli myös uutinen, että Varian, joka tekee mm. sädehoitolaitteita, on ostanut tuon Noona-sovelluksen, joka siis on suomessa kehitetty appi.
http://www.noona.com/
https://yle.fi/uutiset/3-8533197
Hiukan tällaisessa reaaliaikaisessa raportoinnissa toki voi olla haasteena se, että mistäs sitä hoitaja sitten potilaan kanssa juttelee seuraavan tiputuksen aikana - minulta kun ei oireista kyselty mitään toisen tiputuksen aikana - koska ne näkyy sieltä Noonasta. Kaikki syöpäpotilaat eivät Noonaa käytä, viimeksi sytostaatteja saadessani vieressäni oli vanhempi herrasmies jonka kanssa hoitaja kävi oireita tarkkaankin läpi. Itse muistin sentään huikata hoitajalle jossain välissä, että voisiko pyytää lääkäriltä Somac-reseptiä kun närästys vaivasi viimeksikin aikalailla. En ole katkera, mutta hetkittäin tuntuu että hoitohenkilökunnan on ollut hankalaa suhtautua minuun, vaikken erityisen nuori rintasyöpäpotilas olekaan. Syöpätaudeilla hoidetaan kuitenkin kaikkia syöpiä, joten suurin osa potilaista siellä on eläkeikäisiä. Vaikka en ollenkaan moiti hoitoa tai henkilökuntaa - hoito on ollut moitteetonta ja henkilökunta ystävällistä, mutta juurikaan ei ole vointiani tai jaksamista kyselty. Ymmärrän kyllä, että hoitajalla on monta potilasta samanaikaisesti, mutta onko nuorempi potilas helpompi ohittaa nopeasti vai olenko itse jotenkin liian niukkasanainen että hoitaja ryhtyisi kovasti kyselemään.

213D6E18-A41D-4E1A-9CD6-AF949AF38740.jpg
Näkymä Noonasta kännykässäni.

Kun työn vuoksi joutuu reissaamaan paikasta toiseen, ehtii kaikenlaista. Keskiviikkoaamuna kuuntelin nauhoitteen neurologin luennosta syöpälääkkeiden neurologisista haitoista. Ei välttämättä itselleni tai minun tapauksessani käytetyissä sytostaateissa suurin haitta, mutta mielenkiintoinen luento. Linkki tuohon luentoon löytyy täältä - jos jotakuta kiinnostaa. https://www.facebook.com/rintasyopayhdistys/videos/1686398711409864/. Itselleni ei noista neurologisista haitoista ole missään vaiheessa puhuttu, ja kuten yllä totesinkin, ei liittyne korkeana riskinä ainakaan nyt saamaani doketakseliin. Tänään juttelin erään henkilön kanssa muuten siitä, että aika vähän tässä vaiheessa tulee tietoa tai oikeastaan miettiikään sitä, että miten nyt saatavat hoidot vaikuttavat joskus tulevaisuudessa. Toki nyt on nyt, eli ne oireet, jotka ilmaantuvat heti, ovat enemmän niin oman itsen kuin hoitohenkilökunnankin mielessä, mutta myöhäisoireista pitäsi mielestäni myös tarjota aktiivisesti tietoa potilaalle. Osasta syöpälääkkeistä voi tulla hyvinkin pitkään vaikuttavia tai myöhäisiä neurologisia oireita kuin myös sydämeen ja verenkiertoon liittyviä oireita.

Rintasyöpäyhdistys pitää listaa blogeista, joita rintasyöpäpotilaat kirjoittavat. Minunkin blogini on päässyt tuolle listalle!
https://www.europadonna.fi/rintasyopa/blogeja-ja-facebook-sivuja/

Kun ensimmäisten ja toisten sytostaattien välissä oli neljä viikkoa, tuntuu nyt kolmen viikon väli seuraaviin sytostaatteihin kovin lyhyeltä, ne ovat jo reilun viikon päästä. Tänään tipahti postiluukusta jo lääkäriaikakin, joka on kolmansien sytostaattien jälkeen ennen neljänsiä, koska silloin saan jo eri sytostaatit. Kalenteriin tuli siis pari merkintää taas lisää, eli labra - sytostaatit - labra - lääkäri. Nyt pääsee näkemään labroista miten veriarvot muuttuvat, kun tuo jälkimmäinen labrakäynti on viisi päivää noiden kolmansien sytostaattien jälkeen.

Huh, kylläpäs olikin asiaa. Synkkiä syyspäiviä sinnekin!

0343CCCF-1F2D-4078-9B78-6AE0422D6E4A.jpg
Söpö eläinkuva piristää tämänkin blogikirjoituksen. Meidän hoitomarsu Pikkis, jota meillä myös Roope Salmiseksi kutsutaan (koska katsoo meidän kanssa perjantaisin putousta), jonka toivon unohtuvan meille mahdollisimman pitkäksi aikaa. (Mieheni ei ole yhtä innoissaan tuosta unohtumisesta, joten kyselee aina välillä että milloin Pikkis lähtee kotiin?)