Huomenna piti olla meno viimeisille sytostaateille, mutta tänään puoli kolmen aikaan soi puhelin ja oma hoitajani soitti että huomiset sytostaatit on peruttu. Mulla oli niitä lisälyöntejä viimeisimpien sytostaattien jälkeen ja lääkäri oli nyt katsonut parhaaksi, että ei enää anneta sytostaatteja. Siis ollenkaan! Ne ei siis siirtyneet myöhempään vaan sytostaatit on nyt kokonaan ohi. Sädehoito suunniteltiin alkavaksi 20.2., kun viime viikolla torstaina kävin sädehoidon suunnittelussa. Sädehoito aloitetaan 3-4 viikkoa viimeisten sytostaattien jälkeen, ja nyt kun nuo viimeiset sytostaatit peruttiin, soitin sädehoitoon vielä samantien ja sainkin ajan jo ensi viikon tiistaille. Sädehoito alkaa siis 5.2..

Lahdessa sädehoitoyksikkö on HYKSin (Helsingin Yliopistollinen keskussairaala) alainen yksikkö, sellainen satelliittiyksikkö. Kun sädehoitoyksikkö muutama vuosi sitten perustettiin Lahteen, oli se ensin TAYSin yksikkö, mutta viime vuoden alusta PHKS siirtyi HYKSin alaisuuteen. Onneksi meillä on tuo oma yksikkö, ennen tuota on joutunut kulkemaan päivittäin sädehoitoon Tampereelle (tai Kangasalle, Pikonlinnaan jossa aiemmin on TAYSin sädehoitoyksikkö sijainnut). Lisäksi pari vuotta sitten Lahden yksikköön saatu toinen hoitokone varmistaa sen, että mahdollisimman harvan tarvitsee sädehoidon vuoksi reissata, koska vielä pari vuotta sitten eräs tuttu joutui rintasyövän sädehoitoon Tampereelle reissaamaan.  

Viime viikolla torstaina vietin päivän sairaalalla. Mulla oli lääkäriaika, sädehoidon suunnittelu ja ravitsemusterapeutin käynti. Lääkärille pääsyä odotellessa mietin että jaa-a, mikäköhän lääkärikäynti tämä on. Lääkäriaikoja tippuu siihen malliin että ei näköjään tule edes ajateltua että miksi on lääkärille menossa (seuraava lääkäriaika on jo odottamassa - se on 5.2. eli ensi viikolla). Tämän lääkärin kanssa käytiin läpi sädehoitoa, hän tarkasti rinnan ja kainalon ja määritti sädehoidossa annettavan annoksen. Hän myös kertoi hengitystahdistetusta sädehoidosta ja siitä, kuinka sillä pyritään vähentämään sydämen saamaa annosta sädehoidon aikana. Ja tietty se tärkein, lääkäri kertoi että sädehoitoa tulee 15 kertaa eli kolme viikkoa joka arkipäivä. Lääkärin jälkeen tapasin hoitajan, ja kerrattiin vielä osittain samoja asioita, mutta myös jatkohoitoon liittyviä asioita. Tosiaan, jatkohoitoon. Vuoden kohdalla on mammografia ja ultraääni sekä lääkärikäynti kirurgian poliknikalla, ja sen jälkeen jatkohoidot siirtyvät terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon. Hoitaja vei minut sitten odottelemaan sädehoitoyksikköön suunnittelua varten.

Sädehoidon suunnittelu tehdään CT-laitteella eli tietokonetomografialaitteella. Siinä katsotaan hoitoalue, ja hengitystahdistettua sädehoitoa suunnitellessa harjoitellaan tuota hengitystä, sitten kasvojen eteen tulee pieni näyttö, jossa liikkuu palkki hengityksen mukana. Hoitoalueen kuvaus suunnittelua varten tehdään sitten hengitystahdistuksessa, eli pidätetään hengitystä samoin kuin sitten itse hoidossa. Hengityksen pidättäminen oli tosi helppoa, aika ei ollut ollenkaan niin pitkä kuin ajattelin sen olevan. Suunnittelun päätteeksi tehdään rintakehälle kaksi ja molempiin kainaloihin yksi tatuointipiste, jotta hoitokoneella saadaan sitten asettelu oikein joka kerta. Mulla on nyt siis neljä tatuointia lisää!

Kuvassa mun oikean kainalon tatuointipiste. Tatuointi tehdään niin että hoitaja ottaa mustetta neulaan ja tökkäisee sillä ihon alle. Ei ollut kamalaa ollenkaan, en kyllä niin odottanutkaan.

Samalle päivälle oli sitten vielä ravitsemusterapeutin käynti, mutta ennen sitä kerkesin syömään. PHKS:ssä on mainio salaattibaari ja nautin sen antimista samalla kun lueskelin sädehoidosta saamiani ohjeilta. Ohjeissa muuten sanotaan että ei saisi käydä uimahallissa uimassa, kun klooripitoinen vesi kuivattaa ihoa. Täytyy toivoa että iho pysyy hyvässä kunnossa eikä tarvitse kovin montaa kertaa jättää uinteja väliin, kun olen nyt kaksi kertaa käynyt uintikurssilla joka on kerran viikossa.

Ravitsemusterapeutin käynti aloitettiin kehonkoostumusmittauksella. Sen lopputulos kiteytettynä oli se, että ravitsemusterapeutti totesi, etten olekaan niin lihava kuin hän luuli. Tai ehkä hän oikeasti sanoi että mulla onkin enemmän lihasmassaa kuin hän oli olettanut. Painoa on tippunut kolme kiloa, vaikka painoa ei nyt ollut vielä hoitojen aikana tarkoitus tiputtaa. Täytyy nyt yrittää pitää se tuossa - en ole huolissaan että se tippuisi lisää, mutta ettei tulisi hävinneet kilot takaisin. Ei sovi painon nyt tippuakaan, kun sädehoidon suunnittelu on tehty tähän kokoon, ja jos laihtuu niin tisseistä lähtee ensimmäisenä - menee säteet ihan harakoille jos painoa kovin tippuu. Juteltiin yhdestä sun toisesta asiasta ravitsemusterapeutin kanssa. On hienoa, että syöpätautien poliklinikalla on oma ravitsemusterapeutti, joten hän terapoi kokeneesti muutakin kuin pelkkää ravintoa. Hän kertoi minulle tietoisesta syömisestä, jolla tarkoitetaan sitä että pysähtyy ja rauhoittuu ruoan äärelle, keskittyy siihen mitä syö, miltä se maistuu ja tuntuu. Tällä voi hallita annoskokoja ja minulle annetuissa harjoitteissa oli myös mielihalujen hillintään liittyviä harjoitteita. Käyttöön menee. Sain vielä kehotuksen varata uuden seurantakäynnin ravitsemusterapeutille sädehoitojen loppuvaiheessa. Sitten voi jo ryhtyä suunnittelemaan painon saamista alaspäin. 

Arkeen on mahtunut edelleen neulomista. Sain tehtyä omien pitkien villasukkien jälkeen itselleni pipon ja tyttärelle villasukat. Nyt on on neulonnan alla pojalle villasukat.
        
Kaivoin vaatehuoneesta tuollaisen korin langoille ja kudelmille. Tuli hiukan keski-ikäinen olo kun mulla on tuollainen käsityökori.

Tälle viikolle kalenteriin raivatut lepopäivät vaihtuvat siis työpäiviksi. Vaikka tuntuu kyllä että vähän voisi levätä, sellaisia aivopieruja tulee välillä.

Ajattelin syödä päivälliseksi riisipuuroa. Kolmannen lusikallisen jälkeen ihmettelin että miten se niin kovasti polttaa suuta. Polttaahan se jos kanelin sijaan laittaa puuroon cayennepippuria. En syönyt lautasta tyhjäksi. 
Palataan ensi viikolla, enköhän minä ekan sädehoitokerran jälkeen kuulumisia laita tulemaan!