Miten se muuten oikeasti kirjoitetaan? Uuden vuoden lupauksia?  Uudenvuoden lupauksia?  Uudenvuodenlupauksia? Lupauksia uudelle vuodelle joka tapauksessa.

Joulunpyhät ovat takana ja edessä vuodenvaihde. Joulun kanssa kävi sitten lopulta hyvin. Ensimmäisten CEF-hoitojen jälkeinen pahoinvointi taittui pahoinvointilääkkeiden ja Dexametasonin yhdistelmällä, jouluvalmistelut saivat ylimääräisen boostin kortisonihöyryistä ja jouluruoka maistui hyvältä. Jouluaatto vietettiin kotona ja joulupäivä Helsingissä mun siskon Sirpan luona hyvän seuran, herkullisen ruoan ja ulkoilun merkeissä. Muina päivinä on käyty luistelemassa ja ulkoilemassa. Sain siskontyttäreni koiran, jota itse kutsun terapiakoirakseni, hoitoon meille joulupäivästä eteenpäin muutamaksi päiväksi, ja nyt on ollut taas lenkkeilykaveri.


Jouluaattoaamun aamukävelyllä. Lunta on mukavasti ja aattona oli pakkastakin 14 astetta. 

Suolistovaivat ovat vielä viimeisimpänä kiusanneet. Pahoinvointilääkkeistä aiheutuvan ummetuksen laukeaminen vei tällä kertaa yli viikon ja jälleen kerran tuli todistettua se hiuksenhieno ero ummetuksen ja ripulin välillä. Miten vaikeaa onkaan ymmärtää että ensin suolisto on täysin lamaantunut yli viikon ajan ja sen jälkeen pariin päivään ei voikaan kovin pitkälle vessasta lähteä. Olen lukenut joitakin kertomuksia paaston vaikutuksesta sytostaattihoitojen yhteydessä. Jotkut ovat sitä mieltä että siitä on apua pahoinvointiin, toisten mielestä se auttaa tuohon ummetukseen. Tieteellisiä tutkimuksia paastosta ja sytostaateista on liittyen terveiden solujen suojaamiseen paaston avulla. En ole tuohon tieteelliseen puoleen kovin syvällisesti jaksanut perehtyä, mutta aiemminkin paastonneena tämän viimeisimmän kokemuksen jälkeen ajattelin kokeilla, olisiko tuosta paastosta apua pahoinvoinnin ja vatsan toiminnan kannalta. Toki en ole ajatellut muitakaan keinoja hylätä, tervetuloa vaan kunnon pahoinvointilääkkeet. Käytännössä siis kolme päivää ennen sytostaatteja aion olla nestepaastolla (mehuja) ja sytostaattipäivänä ryhdyn totuttamaan jo takaisin kiinteään ruokaan. Tämä siis edessä viikon päästä.

Mutta niitä uudenvuodenlupauksia. Tai onhan noita tuolla edellisissä kirjoituksissa jo tullutkin. Ravitsemusterapeutin potkimana painoa kohdilleen, avantouinnin aloitus ja liikunnan lisääminen. Mutta näiden lisäksi mun lupaukseni kuuluu näin. 
Seikkailen itse omat seikkailuni.
Käytän siis vähemmän energiaa siihen mitä muut tekevät ja enemmän energiaa siihen mitä itse teen. Aloitin jo eilen. Mentiin leffaan parhaan ystäväni, hänen tyttärensä ja meidän lasten kanssa. Paitsi että minä ja paras ystäväni ei mentykään leffaan vaan laitettiin lapset sinne keskenään. Me mentiin lounaalle ja viettämään kahdenkeskistä aikaa.

Sain siskoltani joululahjaksi Mia Kankimäen kirjan Naiset joita ajattelen öisin. Kirja on vielä kesken mutta on jo imaissut minut tiukasti mukaansa.

Mitä ne mun ensi vuoden seikkailtavat seikkailut sitten on? Ainakin näiden sytostaattihoitojen loppuun saattaminen. Sädehoidot. Urheilu monessa muodossa. Ja miten ajattelin niitä seikkailla? Haluaisin löytää rutiinia ja rauhaa päiviin ja viikkoihin. Näen sädehoidot mahdollisuutena uuden rutiinin rakentamiselle, koska työn takia matkustelen normaalisti, jota en sädehoitojen aikana voi tehdä kun joka arkipäivä pitää reilun kuukauden ajan sairaalalla käydä. Vaikka työt täyttävät päivät, voi iltoihin ryhtyä suunnittelemaan viikottaista säännöllistä mallia, sitä jo kuitenkin rytmittää lasten kuljetukset harrastuksiin, ja niiden ympärille on helppo tekemiset rytmittää. Toivon myös että osaisin ottaa sen hetken kun rauhoitun vaikka kirjan ääreen itsekseni. Ostin jo eilen villalankaa ja ajattelin kutoa itselleni pitkävartiset villasukat. Langan väri on keltainen, joten ei haittaa vaikka ne eivät valmistuisi ennen kesää. Keltaisia villasukkia voi käyttää kesälläkin.
Kesäksi on kyllä suunnitteilla kaikkea kivaa. Vaellus kolmen valtakunnan rajalle. Mun sisko tulee Australiasta käymään. Lista kasvanee.

Käytiin viime sunnuntaina luistelemassa Lahen jäätorilla. Ja torstaina. Ja eilen. On kiva kun luistelukenttä on tuotu keskelle kaupunkia, tuo elämää torille ja siinä on jotenkin helppo piipahtaa hetki luistelemassa. Ekalla luistelukerralla oli sen verran kova vauhti että kuvakin on ihan tärähtänyt. Oltiin illalla puoli ysin aikaan luistelemassa ihan kaksistaan, ei ketään muita kentällä. Tilaa riitti.

Näin vuoden päätteeksi pieni välitilinpäätös tästä rintasyövästä. Kohta kuusi kuukautta takana, kun heinäkuun alussa kävin lääkärissä, mammografiassa ja näytteenotossa ja heinäkuun puolivälissä sain diagnoosin. Leikkaus takana. Sytostaateista 4/6 takana. Arki ja työt rullaa tässä syövästä eroon pääsemisen ohella. Tai ehkä se syövästä eroon pääseminen rullaa arjen ja työn ohella, jotenkin itsestä tuntuu etten ole halunnut syövälle tai hoidoille antaa ihan koko kättä vaan pidän ne tuossa vierellä. En ole löytänyt elämälleni uutta tarkoitusta. En ole halunnutkaan. Mulla on ihana perhe ja hyvä työ, ja elämä ei kaipaa mitään lisämuutoksia tässä kohtaa. En ole ryhtynyt mitenkään henkistymään tai ajattelemaan asioista syvällisemmin. Pinna on kyllä kiristynyt. Hammasta saa purra joka päivä moneen kertaan. Olen lihonut. Tai en enää lisää. En edes Jouluna.

Terapiakoiran ja tyttären kanssa iltalenkillä jäällä eilen illalla. Tänään suuntaan Tampereelle judovalmennukseen liittyvissä asioissa ja sieltä sunnuntaina kohti Oulun seutua ja vuodenvaihteen viettoa. Tuttavani Mikan, johon ilokseni sattumalta eilen aamulla törmäsin, sanoja lainatakseni: "Siunattua Uutta Vuotta."